Kloridiripuli - CLD

Suomessa  on nyt tänä vuonna alkamassa kansallinen tutkimus CLD:stä ja bakteerikannasta, tutkijoiden pommittaminen sähköpostein tuotti tulosta. Tässä tutkimuksen julkinen  tiedote. Mutta sillä välin Norjassa asiaan on jo tartuttu. Norjalaistutkijat tekivät bakteerikantatutkimuksen GUCY2C natriumripuli potilaiden bakteerikannasta, ja sen yhteydestä muihin suolistosairauksiin, erityisesti Crohnnin riskiin.  Tutkimus tässä Tutkimuksen pääpointit oli, että GUCY2C geenivirhe vaikuttaa itsessään jo suoraan bakteerikantaan, sillä se muuttaa olosuhteita siten, että jotkin bakteerit eivät välttämättä selviä suolistossa. Erityisen vähän oli bifidoryhmän bakteereja ja f.prausnitzii bakteereja. Näiden puute onkin liitetty suurempaan Crohn riskiin. Sitä voiko bakteerikantaa muuttaa antamalla ravintolisänä probiotteeja ja prebiootteja, ei tutkittu. Kuitenkin tutkijat uskoivat, ettei se välttämättä auttaisi sillä olosuhteet suolistossa ovat tietyille hyville bakteereille erittäin haasteelliset. R

Hoitotasapainossa oleva CLD ei aiheuta hypokalemiaa, mutta suolatasapaino voi järkkyä herkästi erityisesti lapsilla, rajussa pahoinvoinnissa tai kuumeessa myös aikuisilla. Hypokalemian korjaamiseksi tarvitaan tavallista suurempia määriä kaliumkloridia. Turvarajojen yli useimmiten. Vahva kaliumkloridi iv rasittaa suonia ja on niin vahvaa että heikompi hirvittää. Lapsetkin voivat tarvita niin suuria määriä, mikä tappaisi perusterveen aikuisen. Tämä on suuri ongelma, sillä esimerkiksi vatsataudissa vaikea hypokalemia kehittyy erittäin nopeasti. Jos vastassa on lääkäri, joka ei ole CLD potilaita hoitanut, hän ei anna riittävän vahvaa iv:tä. Ymmärrettävää, sillä lääkärin kokemuksen mukaan niin vahva iv olisi hengenvaarallista. Paradoksaalisesti, on hengenvaaraillista olla antamatta riittävän vahvaa iv:tä. Jos vahvan iv:n saakin, lääkäri yleensä määrää sen pikana - muutama tunti ja sitten poikki. Lasten kohdalla asiasta tekee eettisesti vaikean vielä se, että vanhempi ei voi kieltää lääkär

Tämä teksti koskee suolatasapainosta kertovien labrojen tulkintaa. Toivoakseni tekstistä on apua sellaisissa tilanteissa, joissa lääkärin osaaminen CLD:stä ei jostain syystä vakuuta. Keskustelu kuitenkin lääkärin kanssa, jos sinulla on epäilyksiä suolatasapainon suhteen. CLD on harvinainen ja usein voi käydä niin, että kiireessä unohtaa, ettei kaikkea voi tulkita samoin periaattein kuten kellä tahansa. Omaan kokemukseen perustuen tulkitsen näin: Labra-arvoissa pätee samat rajat kuin tavallisestikin. Useimpien labrojen sivuilta löytyy viitearvot. Usein ne myös ilmoitetaan labravastauksen yhteydessä. CLD:ssä olennaisia testejä ovat: Suolat eli kalium (P-K), natrium (P-Na) ja kloridi (P-Cl). Verikaasut eli pH, bikarbonaatit (hco3) ja emäsylimäärä (be). (Myös hengitys vaikuttaa) Kloridin erityis virtsaan, kerta tai vuorokausinäyte, vuorokausi näyte varmempi. (U-Cl tai dU-Cl) Munuaisten toimintaa kuvaavat arvot krea, kystatiini-C, aldosteroni, reniini ja tarvittaessa GFR (munuaispuh