Hoitotasapainossa oleva CLD ei aiheuta hypokalemiaa, mutta suolatasapaino voi järkkyä herkästi erityisesti lapsilla, rajussa pahoinvoinnissa tai kuumeessa myös aikuisilla.
Hypokalemian korjaamiseksi tarvitaan tavallista suurempia määriä kaliumkloridia. Turvarajojen yli useimmiten. Vahva kaliumkloridi iv rasittaa suonia ja on niin vahvaa että heikompi hirvittää. Lapsetkin voivat tarvita niin suuria määriä, mikä tappaisi perusterveen aikuisen. Tämä on suuri ongelma, sillä esimerkiksi vatsataudissa vaikea hypokalemia kehittyy erittäin nopeasti. Jos vastassa on lääkäri, joka ei ole CLD potilaita hoitanut, hän ei anna riittävän vahvaa iv:tä. Ymmärrettävää, sillä lääkärin kokemuksen mukaan niin vahva iv olisi hengenvaarallista. Paradoksaalisesti, on hengenvaaraillista olla antamatta riittävän vahvaa iv:tä. Jos vahvan iv:n saakin, lääkäri yleensä määrää sen pikana - muutama tunti ja sitten poikki. Lasten kohdalla asiasta tekee eettisesti vaikean vielä se, että vanhempi ei voi kieltää lääkäriä tekemästä "hengenpelastavaa toimenpidettä" - entä, jos lääkäri pitää hengenpelastavana toimenpiteenä sellaista, joka tosiassa on vaaraksi? Kuunnellaanko potilasta tai vanhempaa riittävästi hyvän hoidon saavuttamiseksi?
Vakavassa hypokalemiassa ei saa luottaa siihen, että pelkät pikakorjaukset riittävät. Pikakorjaus kyllä korjaa tilanteen hetkellisesti, mutta pikakorjauksen loputtua vaikutus ei kestä. Sen tähden vahvana annettu iv on purettava vähitellen. Hypokalemia, mutta myös kaliumin sahaaminen, on rasite sydämelle. EKG monitorointi on tärkeää.
Hypokalemian korjaamiseksi tarvitaan ylläpitonesteen vahvuudeksi keskimäärin 50mmol/litra ja jopa 70-100mmol/litra mikäli hypokalemia on vaikea eikä tunnu reagoivan hoitoon. Natriumkloridilisä ylläpitoon tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään 20mmol/litra. Näin vahva tippa vaatii tiheää seurantaa labroilla, jotta vahvuutta voidaan laskea mahdollisimman pian, mutta kuitenkin hyvin varovasti kohti 30-40mmol/litra vahvuutta. Tätä laimeampi iv voi aiheuttaa elimistön laimenemista. Sitä kuinka paljon kaliumia menee iv voidaan säädellä iv:n purkuvaiheessa hidastamalla virtausnopeutta. Vahva iv voi mennä lopuksi ihan vain muutaman millilitran tuntivauhdilla. Liian kovalla vauhdilla ja liian laimeana annettu korvaus voi aiheuttaa kloridin yliannostuksen ja raisittaa munuaisia. Siksikin mielummin hidas ja vahva kuin nopea ja laimea.
Rinnalla kuivuman korjaamiseen voidaan antaa keittistä, mutta sitäkään ei saa antaaa liian nopeasti, sillä osmoottinen ripuli lisää nesteen siirtymistä elimistöstä suoleen. Vesi seuraa suolaa ja vatsatauti häiritsee ennestään suolan imeytymistä. Tällöin, jos elimistössä suolapitoisuus on huomattavasti laimeampi kuin suolessa niin ripuli lisääntyy. Näin yleensä käykin lähes aina, jos CLD potilas saa iv nesteytystä (ja myös silloin,jos saa liikaa omaa suolakorvausta suunkautta. Nml ei siis auta). Nesteytyksen aiheuttamia ylimääräisiä ripuleita ei tule korvata antamalla lisää nestettä. On erittäin vaikea erottaa mikä on normaalia CLD ripulia, mikä iv:n aiheuttamaa, mikä liian suunkautta otetun ja mikä taudin aiheuttamaa.
CLD potilaan vaikea hypokalemia on erittäin suuri haaste lääkäreille ja hoitoyhteistyölle erityisesti silloin, jos hypokalemian aiheuttaa vatsatauti.
Tämän tekstin lähteenä käytetty artikkelia "Synnynnäinen kloridiripuli" ja omia kokemuksia. Artikkelissa kuivuman korjausohjeet sivulla 2829
This text is based on this fine article "Review article: the clinical management of congenital chloride diarrhoea" and own experience. Managing acute dehydration and severe hypokalemia, see page 2829
Hypokalemian korjaamiseksi tarvitaan tavallista suurempia määriä kaliumkloridia. Turvarajojen yli useimmiten. Vahva kaliumkloridi iv rasittaa suonia ja on niin vahvaa että heikompi hirvittää. Lapsetkin voivat tarvita niin suuria määriä, mikä tappaisi perusterveen aikuisen. Tämä on suuri ongelma, sillä esimerkiksi vatsataudissa vaikea hypokalemia kehittyy erittäin nopeasti. Jos vastassa on lääkäri, joka ei ole CLD potilaita hoitanut, hän ei anna riittävän vahvaa iv:tä. Ymmärrettävää, sillä lääkärin kokemuksen mukaan niin vahva iv olisi hengenvaarallista. Paradoksaalisesti, on hengenvaaraillista olla antamatta riittävän vahvaa iv:tä. Jos vahvan iv:n saakin, lääkäri yleensä määrää sen pikana - muutama tunti ja sitten poikki. Lasten kohdalla asiasta tekee eettisesti vaikean vielä se, että vanhempi ei voi kieltää lääkäriä tekemästä "hengenpelastavaa toimenpidettä" - entä, jos lääkäri pitää hengenpelastavana toimenpiteenä sellaista, joka tosiassa on vaaraksi? Kuunnellaanko potilasta tai vanhempaa riittävästi hyvän hoidon saavuttamiseksi?
Vakavassa hypokalemiassa ei saa luottaa siihen, että pelkät pikakorjaukset riittävät. Pikakorjaus kyllä korjaa tilanteen hetkellisesti, mutta pikakorjauksen loputtua vaikutus ei kestä. Sen tähden vahvana annettu iv on purettava vähitellen. Hypokalemia, mutta myös kaliumin sahaaminen, on rasite sydämelle. EKG monitorointi on tärkeää.
Hypokalemian korjaamiseksi tarvitaan ylläpitonesteen vahvuudeksi keskimäärin 50mmol/litra ja jopa 70-100mmol/litra mikäli hypokalemia on vaikea eikä tunnu reagoivan hoitoon. Natriumkloridilisä ylläpitoon tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään 20mmol/litra. Näin vahva tippa vaatii tiheää seurantaa labroilla, jotta vahvuutta voidaan laskea mahdollisimman pian, mutta kuitenkin hyvin varovasti kohti 30-40mmol/litra vahvuutta. Tätä laimeampi iv voi aiheuttaa elimistön laimenemista. Sitä kuinka paljon kaliumia menee iv voidaan säädellä iv:n purkuvaiheessa hidastamalla virtausnopeutta. Vahva iv voi mennä lopuksi ihan vain muutaman millilitran tuntivauhdilla. Liian kovalla vauhdilla ja liian laimeana annettu korvaus voi aiheuttaa kloridin yliannostuksen ja raisittaa munuaisia. Siksikin mielummin hidas ja vahva kuin nopea ja laimea.
Rinnalla kuivuman korjaamiseen voidaan antaa keittistä, mutta sitäkään ei saa antaaa liian nopeasti, sillä osmoottinen ripuli lisää nesteen siirtymistä elimistöstä suoleen. Vesi seuraa suolaa ja vatsatauti häiritsee ennestään suolan imeytymistä. Tällöin, jos elimistössä suolapitoisuus on huomattavasti laimeampi kuin suolessa niin ripuli lisääntyy. Näin yleensä käykin lähes aina, jos CLD potilas saa iv nesteytystä (ja myös silloin,jos saa liikaa omaa suolakorvausta suunkautta. Nml ei siis auta). Nesteytyksen aiheuttamia ylimääräisiä ripuleita ei tule korvata antamalla lisää nestettä. On erittäin vaikea erottaa mikä on normaalia CLD ripulia, mikä iv:n aiheuttamaa, mikä liian suunkautta otetun ja mikä taudin aiheuttamaa.
CLD potilaan vaikea hypokalemia on erittäin suuri haaste lääkäreille ja hoitoyhteistyölle erityisesti silloin, jos hypokalemian aiheuttaa vatsatauti.
Tämän tekstin lähteenä käytetty artikkelia "Synnynnäinen kloridiripuli" ja omia kokemuksia. Artikkelissa kuivuman korjausohjeet sivulla 2829
This text is based on this fine article "Review article: the clinical management of congenital chloride diarrhoea" and own experience. Managing acute dehydration and severe hypokalemia, see page 2829
Kommentit