Vaikka periaatteessa CLD:n hoito on simppeliä: suolaa annetaan painon ja veren elektrolyyttipitoisuuden mukaan, on CLD kuitenkin sen verran harvinainen, että aina kaikki ei olekaan niin simppeliä.
Alikorvaus
Liian pieni suolakorvaus vähentää ripulioiretta, joten siinä mielessä sitä saattaisi pitää jopa hyvänä. Kuitenkin liian pieni korvaus johtaa veren alhaisiin elektrolyyttiarvoihin ja näkyy ensimmäiseksi siten, ettei virtsaan erity kloridia. Liian pieni korvaus altistaa CLD:n liitännäissairauksille, joista merkittävin on munuaisvaurio. Liian pieni korvaus voi olla myös yhteydessä hidastuneeseen kasvuun ja oppimisvaikeuksiin. Siksi lääkärit varovat alikorvausta ja antavat vastaavasti helposti liikaa.
Ylikorvaus
Johtaa ripulioireen pahenemiseen. Tällöin saattaa syntyä kierre, jossa korvauksen aiheuttamaa ripulia ja siitä johtuvaa elektrolyyttivajetta pyritään entisestään korvaamaan nostamalla suola-annosta. Se voi aiheuttaa "huuhtoutumis-efektin" jolloin suola ei kerkiä imeytyä ja kloridia ei erity virtsaan. Huomattavaa ylikorvausta tulee varoa yhtälailla kuin alikorvausta. Ripulioireen paheneminen voi heikentää elämänlaatua sekä hidastaa kasvua ja kehitystä. Myös liikakorvaus rasittaa munuaisia.
NaCl-KCl tasapaino
Tämä onkin vähän kinkkisempää, koska kaikki ovat yksilöitä. On olemassa yleisohje suolakorvauksen vahvuudesta, mutta aina se ei kaikille toimi. Jos kuitenkin on tarve antaa eri vahvuudella täytyisi lääkärin voida perustella miksi. On varottava antamasta liian laimeaa, sillä se johtaa myös helposti ripulin lisääntymiseen, toisaalta liian vahva voi korventaa mahaa ja olla vaikea juoda.
Äkilliset suolatasapainon heilahtelut
Vatsataudit tai korkean kuumeen nostavat infektiot voivat vaikuttaa suolatasapainoon niin, että tarvitaan lisää suolakorvausta. Etenkin varhaislapsuudessa infektiot vievät herkästi sairaalahoitoon. Tällöin on tärkeää seurata veren elektrolyyttejä ja verikaasuarvoja. Ylikorvausta liian laimeilla nesteillä on tällöinkin varottava, toisaalta korvausta voidaan jouttua antamaan IV:nä yli yleisten turvarajojen. On huomioitava myös, että IV itsessään lisää ripulia jo hieman, jolloin kaikkia ylimääräisiä ripuleita ei ole mielikästä korvata IV:llä. Ensisijaisesti infektioissa suolatasapainosta tulisi huolehtia lisäämällä suunkautta otettavien korvausannosten määrää mikäli juominen onnistuu. Isommat lapset ja aikuiset voivat itse lisätä kotona suolan määrää. Jollei se onnistu, vaan kaiken oksentaa ulos, niin ensisijaisesti IV:nä myös oma suolakorvaus, kunnes maha taas sietää suolaa.
Alikorvaus
Liian pieni suolakorvaus vähentää ripulioiretta, joten siinä mielessä sitä saattaisi pitää jopa hyvänä. Kuitenkin liian pieni korvaus johtaa veren alhaisiin elektrolyyttiarvoihin ja näkyy ensimmäiseksi siten, ettei virtsaan erity kloridia. Liian pieni korvaus altistaa CLD:n liitännäissairauksille, joista merkittävin on munuaisvaurio. Liian pieni korvaus voi olla myös yhteydessä hidastuneeseen kasvuun ja oppimisvaikeuksiin. Siksi lääkärit varovat alikorvausta ja antavat vastaavasti helposti liikaa.
Ylikorvaus
Johtaa ripulioireen pahenemiseen. Tällöin saattaa syntyä kierre, jossa korvauksen aiheuttamaa ripulia ja siitä johtuvaa elektrolyyttivajetta pyritään entisestään korvaamaan nostamalla suola-annosta. Se voi aiheuttaa "huuhtoutumis-efektin" jolloin suola ei kerkiä imeytyä ja kloridia ei erity virtsaan. Huomattavaa ylikorvausta tulee varoa yhtälailla kuin alikorvausta. Ripulioireen paheneminen voi heikentää elämänlaatua sekä hidastaa kasvua ja kehitystä. Myös liikakorvaus rasittaa munuaisia.
NaCl-KCl tasapaino
Tämä onkin vähän kinkkisempää, koska kaikki ovat yksilöitä. On olemassa yleisohje suolakorvauksen vahvuudesta, mutta aina se ei kaikille toimi. Jos kuitenkin on tarve antaa eri vahvuudella täytyisi lääkärin voida perustella miksi. On varottava antamasta liian laimeaa, sillä se johtaa myös helposti ripulin lisääntymiseen, toisaalta liian vahva voi korventaa mahaa ja olla vaikea juoda.
Äkilliset suolatasapainon heilahtelut
Vatsataudit tai korkean kuumeen nostavat infektiot voivat vaikuttaa suolatasapainoon niin, että tarvitaan lisää suolakorvausta. Etenkin varhaislapsuudessa infektiot vievät herkästi sairaalahoitoon. Tällöin on tärkeää seurata veren elektrolyyttejä ja verikaasuarvoja. Ylikorvausta liian laimeilla nesteillä on tällöinkin varottava, toisaalta korvausta voidaan jouttua antamaan IV:nä yli yleisten turvarajojen. On huomioitava myös, että IV itsessään lisää ripulia jo hieman, jolloin kaikkia ylimääräisiä ripuleita ei ole mielikästä korvata IV:llä. Ensisijaisesti infektioissa suolatasapainosta tulisi huolehtia lisäämällä suunkautta otettavien korvausannosten määrää mikäli juominen onnistuu. Isommat lapset ja aikuiset voivat itse lisätä kotona suolan määrää. Jollei se onnistu, vaan kaiken oksentaa ulos, niin ensisijaisesti IV:nä myös oma suolakorvaus, kunnes maha taas sietää suolaa.
Kommentit